28.1.2019

Salaiset sanat

Elon vaiheista on helppo sanailla, kun asiat ovat itse koettuja. Laitetaanpa siis välillä jotain ihan muuta.




Vinkkaan sinulle helpotusta yhteen tietokoneiden ärsyttävimmistä asioista. Tarkoitus on kertoa salasanoista ...ajatusmopo meinaa taas karata näppäimistöltä. Uurghh! (Jätänkin kirjoittamani torsotekstin tekstin loppuun vaik kevennykseksi).

Eli salasanoista. Järjestelmiin kirjautuminen on välttämätön paha, josta ei päästä eroon. Pienellä kertapanostuksella elämä kaikenmaailman kirjautumisten kanssa kuitenkin helpottuu kummasti. Sama salasana joka paikassa ei ole silti edelleenkään hyvä asia, vaikka totta on sekin, että kulta69 tai P#wS%2hzK ovat murrettavissa yhtä helposti. Salasanan monimutkaisuutta voidaan perustella tietoturvalla ja hyvä niin. Käytännössä salasanojen ajoittainen uusiminen ja eri järjestelmien erilaiset salasanat ovat kuitenkin yleensä riittävä keino. Pankki jne. vastaavien järjestelmien salaukset ovat erikseen.

Kerron nyt yhden tavan, joka on helppo muistaa ja sitä kannattaa kokeilla, vaikka ensin muutamaan järjestelmään ja laajentaa sitten loppuihinkin. Kaikenlaiset muistitaulukot ja vihkomerkinnät on ok, mutta tällä logiikalla pääset niistä halutessasi kokonaan eroon.

- Koska lähes kaikki järjestelmät hyväksyvät kahdeksanmerkkisen sanan, niin pituus on siinä.
- Isoja ja pieni kirjaimia, mutta ei skandeja (ulkomailla tietsikassa voi olla vaikka Azerty-matriisi).
- Sitten numeroita. Joihinkin järjestelmiin vaaditaan lisäksi erikoismerkkejä, mutta ne järjestelmät ovat vähissä eli jättäisin pois samasta syystä kuin skandit.

Sitten itse sanamuodostus. Suomenkielen sanamuunnokset ovat yksi hienoimpia kielellisiä piirteitämme ja käytetään vaikka sitä pohjana. Otetaan vaikka sana Perttu. Pertun sanamuunnos on siis >
- Turppe. Näyttää kivalta JA ei tarkoita mitään. Interwebistä ei saata montaa hittiä löytyvän eli ollaan turvallisilla vesillä. Sitten heitetään alkuun pari numeroa >
- 11Turppe. Yleensä ihmiset latoo numerot loppuun ja siksi ne on nyt alussa. Voihan ne olla välissäkin, mutta ei antane lisäarvoa. Tässä kohdin saadaan yksi helppo lisälogiikka, jolla lisätään salasanojen erilaisuutta. Numeroita 11 käytetään kaikkiin niihin turhiin järjestelmiin, missä on vain minimimäärä henkilötietoja esim. sometus ja turhat nettimainostajat. 22 voisi olla järjestelmille, joihin annetaan osoite- ja muita henkilötietoja esim. postipalvelut, sähköpostit ja pilvipalvelut.
- Viimeisessä vaiheessa mahdollistetaan persoonallisempi salasana JA osittain tämän takia emme tarvitse muistitaulukoita. T-kirjain korvataan käytetyn järjestelmän alkukirjaimella. Esim. Esprit: 11Eurppe, Googlen tili: 22Gurppe tai PayPal: 22Purppe.

Siis todella yksinkertaista tehdä! Ulkopuoliset ei ymmärrä noista hölkäsen pöläystä ja nettirobotit ei tunnista sanoja suoraan. Logiikkaa voi jalostaa loputtomasti jos tuntee tarvetta vainoharhaisuuteen. Tiivistettynä vielä salasanan muodostus Netflixille: Perttu > Turppe > 22Turppe > 22Nurppe

Kannattaa siis kokeilla ja huomata kuinka tuska helpottaa heti.




Aiheeseen liittyy olennaisesti sähköpostitilit. Siitä voisi kirjoittaa kokonaisen blogin, mutta vinkkaan tässä muutaman perusajatuksen.

- Ihan sama mitä mailia käytät, mutta itse pidän eniten Googlen Gmailista. Se antaa tarvittaessa paljon ominaisuuksia ja käyttö onnistuu helposti & varmasti kaikilla selaimilla ja mobiililaitteilla. Kotikoneellakin operoin suoraan selaimella enkä käytä mitään mailiohjelmia. Useampien G-tilien ristiinlinkitys toimii saumattomasti.
- Ensisijainen sähköpostiosoite on hyvä pitää vain virallisia yhteyksiä ja kavereita varten. Tili säilyy puhtaana eikä tarvitse tuskailla roskapostin kanssa.
- Toinen ja vaikka kolmaskin sähköpostiosoite on se, joka jaetaan mainostajille. Siihen tulee väkisin kaikkea kakkaa. Halusit tai ei ja avainsanasuodattimet ei pysy kuitenkaan perässä. Gmailin roskapostiblokkeri on tietääkseni tehokkaimpia.
- Mobiililaitteessa voi käyttää kahta eri sähkösovellusta tai yhdellä vaihtaa näkymää. Näin on helppo selailla haluamiaan sähköpostitilejä.
- Ja kun joku kuitenkin sanoo, että Googlen viestit kiertää sen ja sen kyttäysbyron kautta, niin samassa juonessa taitaa olla kaikki muutkin palveluntarjoajat. Kukaan ei voi oikeasti enää sanoa sen ja sen mailitilin olevan mainostajien tai byrojen ulottumattomissa. Voit arvata miten mainostajat tykkäävät kun kirjaudut esim. Facebookin avulla muihinkin järjestelmiin.
- Elämme ikuisesti, tiedän. Entä jos kuitenkin huomenna lakkaat olemasta, mitä en todellakaan toivo. Olisiko hyvä listata tärkeimmät järjestelmät ja niiden salasanat jollekin läheiselle tiedoksi vaikka suljettuun kirjekuoreen? Think about it ja toteuta!


Sit ne loppuhöpinät.
Tekniset härpättimet ja varsinkin elektroniset ovat olleet lähellä sydäntäni jo teiniajoista lähtien. Monenlaisia himmeleitä on tullut rakennettua ja niinpä elektroniikka-alasta tuli myös ammattini.
Jossain vaiheessa tietokoneet yleistyivät. Perehdyin erilaisiin ohjelmointikieliin kuten Basic, C ja konekieli, mutta tietokone on ollut minulle aina enemmän työkalu, kuin loputon ohjelmointi- tai rakennussarja. Ehkä siksi, että riittävään käyttäjäystävällisyyteen tai toimintavarmuuteen ei näytetä pääsevän millään. Onneksi valinnanvaraa on hieman ja pysyn toistaiseksi vankasti omenakerhossa.

Intewebin ihmeellinen maailma räjäytti tajuntaamme hyvässä ja pahassa. Halusimme sitä tai emme. Tietokoneesta on tulossa, taas, päätelaite, kun sisältö on ulkoistettu pilviin ja servereille. Ei kiva. Ostaessasi tai tilatessasi mitä tahansa tai vain liittyäksesi johonkin kivaan ryhmään, tulee rekisteröityä. Eli antaa (mainos)verkostolle oikeus spämmätä ja seurata tottumuksiasi loputtomasti. Koska useinkaan henkkoht tietojen kerääminen ei perustu mihinkään, niin selväähän on, että tietojasi käytetään mainostamiseen ja profiloimiseen. Okei, sähköpostilla on kiva saada varmistus tilatusta tuttipullosarjasta, mutta yhtä kiva olisi kuulla, että kaikki tietoni poistetaan halutessani heidän järjestelmästä, automaattisesti.

Maalimaa hallitsevat sadattuhannet mainosyritykset ja loppua ei näy. EU lisäsi läpinäkyvyyttä päivittämällä tietosuojamääräyksiään, vaan eipä se noita bulvaaneja lannista. Bisnes on erittäin kannattavaa ja tiedoistamme sekä profiileistamme maksetaan käsittämättömän suuria summia. Miksiköhän kaupatkin tuputtavat kanta-asiakaskorttejaan, hmmm.

Siinäpä sitä turhaa höpinää. Alussa kuitenkin varsinainen aiheeni, jota kantsii kokeilla. Kiitos ja hyvää yötä 😊


2.1.2019

Tietoinen suunta 1/2

Kaiken myllerryksen ja menettämisen keskellä olen yllättäen rakastunut. Vieläpä moneen asiaan ja osittain niiden rinnakkaisvaikutuksesta. Olen onnekas, kun olen tajunnut jotain, mitä kaikki eivät valitettavasti ehkä löydä koskaan.


Kävin ihan sinua varten kuvaamassa nämä kuvat takapihallani 😊


Monen asian vanavedestä syntynyt, kuin iäisesti hetkeään odottaen ja yhtä yllättäen ilmaantuen tuli oivallus. Ehkä tähänastisista elämäni suurin. Oivalluksen tajuttuani hyvin moni asia itsessä loksahti paikalleen. Tuli tietoisuuteeni. Armollisuus ja heikkous avasivatkin tien omaan sydämeen ja aitoon minuuteen. Vihjeitä löytyi helposti kirjastosta ja interwebistä. Tietoa ammentaessa on nyt oltava rehellinen itselleen.

Avoin ja perusteellinen tarkkailijaminän käyttö toi tietoisuuteeni asioita, jotka ensin sattuivat, mutta sitten helpottivat mieltä. Oivalluksia ilmenikin kokonainen sarja ja ne avautuvat sekä etenevät nyt omaa vauhtiaan. Rakastuin oitis uuteen suuntaani 💝




Ihmisen keräilykulttuurigeeni on ollut miussakin vahvana ensimmäiset nelisen- kymmentä vuotta. Monien sattumusten kautta aloin kuitenkin kyseenalaistamaan sen tarpeen tai oikeastaan turhuuden. Jossain vaheessa käsitteet kuten less is more tai fengshui saavuttivat vihdoin meidät peräeurooppalaisetkin. Toki WW2 & pula-aika vaikuttavat keräilyasenteeseemme edelleen. Nyt nouseva nuoriso on toista maata eli materialismi kääntynee ainakin jollain tasolla laskuun.

Omien tavaroiden inventointi ja huutokaupistelu on surullista ja joskus tosi vastenmielistä. Jälkeenpäin se on kuitenkin osoittautunut vapauttavaksi. Pyrin muistamaan fiiliksen. Sanotaan, että ihminen tarvitsee kotona 75 tavaraa. Siihen en ihan pääse, mutta kannatan ajatusta. Joillain näyttää menevän se yksi hypisteltävä laite jopa päällä olevien vaatteiden siisteyden ohi. Kun siivosin yli 50 000 kuvan kuvagalleriaani (enää jäi 1600 kuvaa. Yes!), niin tajusin sen olevan aivan samaa keräilyperimäämme. Tästä oivalluksesta muuttui asenteeni valokuvaukseenkin ja myin 6000€:n kameran pois. Nautin edelleen hienojen kuvien katselusta, mutta kerään pääasiassa satunnaisia muistoja kännykälläni. AVP media:n ammattikeikat on eri asia.

Mediaseuranta kuuluu tähän samaan kategoriaan, vaikkei ensivilkaisulla näin ajattelisi. Tiedonkerääminen on ennen ollut välttämätöntä kun ei ollut televisiota tai puhelinta ja kirjojakin vain rajoitetusti. Nykyisin olemme toisessa ääripäässä eli tietotsunamissa (Keksin just uuden sanan, heh. Saa käyttää vapaasti). Siis aivan ytimessä! Olemme niin syvällä virrassa, että siitä on lähes mahdotonta päästä tai jaksaa irroittautua pois (Vertaa asuntoon, jossa on paljon tavaraa ja pitäisi alkaa siivoamaaan sekä vähentämään turhuuksia). Ulkoiset tekijät luovat paineita kun pitää pystyä keskustelemaan kaikkialla ajankohtaisista asioista. Jos mediavirrasta about 90% on joko negatiivista tai addiktoivaa, niin vaikutuksia ei voi kiistää. Ihminenhän haluaa luontaisen uteliaana oppia uutta ja tätä taotaan meille pienestä pitäen. Televiisiota (just tuli täyteen 3 vuotta ilman töllöä) ja uutisvirtoja en seuraa säännöllisesti ja nautin tästä valinnasta joka päivä. Joka päivä. Nautin silti elokuvista edelleen ja kuulen aina jostain viikkokoosteen kuinka paljon ihmisiä on missäkin tapettu. Tietotsunamin alta selvinneiltä olen kuullut ja lukenut täysin samat tarinat kuin olen itsekin oivaltanut. En tarkoita ituhippiäärihalaajia vaan ihan lääkäreitä, psykologeja jne. työnsä takia mediavirtariippuvaisia.

Hörpin smoothieta. Ajaton rauhallinen musiikki vähentää mielen tulvaa (eli tekemättömiä asioita ja elon murheita) ja rauhoittaa ajatukset tähän tietoiseen hetkeen. Katselen onnellisena kuinka tintit saavat tänäänkin elää ruokintani avustuksella. Keräilykauteni on tullut päätökseen, josta ainut poikkeus on pakastemarjat.
Rakastan ❤️



Olen lopettanut IBD-lääkityksen kokonaan. Toistaiseksi. Aivojeni ja suolistobakteerien keskenäiseen yhteistyöhön luottaen. IBD on kuitenkin minussa forever ja sillä on omat yllättävät vaiheensa. Pitkään harkittu päätökseni on minulle iso asia ja vaatii nyt jokapäiväistä mielenhallintaa. Olin jo unohtanut miltä tuntuu olla fyysisesti terve(en oloinen). Ne joilla on joku krooninen ´piikki lihassa´ voivat aavistaa fiilikseni. Eipä tästä tän enempää.
Rakastan ❤️



Juuri nyt, tänään kun täytin 50 vuotta, selvisi että olenkin ambivertti. Jonkinnäköisen ameeban jälkeläinenkö? Ehkä sekin, mutta ensimmäiset 20 vuotta olin introvertti, sitten seuraavat 20 vuotta ekstovertti ja taas palautuen introvertiksi. Todella mielenkiintoista! Enää en ihmettele, miksi mieleni ei ole löytänyt selvää suuntaa. Pääni sisällön täysi avaaminen tähän blogipöydälle käsittäisi niin moninaisia käyttäytymisvaihtoehtoja, tunnetiloja ja ratkaisumalleja ettei kukaan jaksisi lukea. Lukaiseppa tästä lyhyet ja oivalliset määritelmät. Kumpi sinä olet? Introvertti vetäytyy asioihin sydämellään ja viihtyy pienessä syvällisessä piirissä. Koska tämä maailma on oikeakätisten ekstroverttien rakentama, niin ei ihme, että tämän vasenkätisen tunnemaailma on koetuksella. Tähän samaan soppaan kun heitetään viimeisin, koko oivalluspakan yhdistävä ominaisuus: erityisherkkyys, niin nyt on miulla loppuvuodeksi sulattelemista.
Lyhyt versio: Pidin nuorena aina enemmän käytännön asioiden ratkaisemisesta kuin esim. lukioelämästä. Reagoin ja tunnistin jo silloin toisten ihmisten tunnetiloja, jopa ilman heidän omaa tietoisuuttaan. Introverttius jäi alle kun ajauduin ravintola- maailmaan töihin. Spiikkaavana tiskijukkana toimin monta vuotta. Päälle vielä karaokekeikat ja kaljamyynti. Sitten olin monessa yhdistyksessä toimihenkilönä ja kaikenmaailman puuhapetenä. Harrastukset, kuten melonnanohjaus, nuorisotyö, kuvauskeikkailu, opettajatyöt jne. edellyttivät sosiaalisuutta. Samaan aikaan päätyöni tuki introverttiyttä ja ehkä siksi jaksoinkin koko rumbaa niin pitkään. Parisuhteen arjessa nämä mortti-verttiasiat tulivat aina päin naamaa, kannattelin tilanteita ja väistelin ongelmia. Korjasin usein asennettani rankasti itseäni analysoiden ja välillä uhriutuen. Viime vuosien syvistä kuopista onneksi selvisin, vaikka en vieläkään tiedostanut täysin syitä. On kuin isosta palapelista puuttuisi viimeiset palat. Ei osaa (halua) nähdä kokonaisuutta ennen kuin palapeli on täysin valmis. Lopulta näin kokonaisuuden. Kuin sivelisi kädellä valmista palapeliä ja näkee koko käydyn matkan. Tajuaa taitekohdat ja palaset todellakin loksahtavat paikoilleen.
Rakastan ❤️

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa pääosin erityisherkkyyden ja mindfullnesin tuomasta ilosta ja vapaudesta. Ehkä laitankin pisteen tähän ja jatkan tästä seuravalla kerralla. Lähden nyt uimaan avantoon.



21.11.2018

Vuoden vanha homesieni



Reilu vuosi on nyt aikaa siitä, kun sisäilma myrkytti minut. Onneksi ollaan vielä hengissä, vaikka tähän väliin on sattunut todella raskaita aikoja. Lukuisia lääkärikäyntejä ja testejä, joista ei löytynyt oikein mitään. Puhallan PEF:iin yli 700 L/min ja astmaakaan ei vissiin sit ole, vaikka välillä meinaa hengitys salpautua. Maksoin itse reilut 500€ tietokonetomografiasta, jotta sain asialle lisävarmistusta. Diagnoosina oli puhtaat keuhkot. Hieman asia jäi kuitenkin mietityttämään, kun lausunto oli tiivistetty vain yhteen lauseeseen. Nii, ne oireeni on silmien kirvely, nenän verestys ja vuoto, kurkun karheus, äänen loppuminen, väsymys, lähimuistin pätkiminen, verenpaineen nousu, päänsärky ja sitä rataa.

Henkinen kasassapysyminen on muuta oireilua rankempaa. Viikoittainen altistuminen milloin missäkin raivostuttaa, raastaa ja aina lopulta masentaa. Yksin aamulla, yksin päivällä etätöissä ja yksin illalla vaatii myös päältä paljon ja välillä on täytynyt keksiä kaikenlaisia keinoja pysyäkseen vireessä. Ehkä luovuttamien on väärä sana, mutta jotain sellaista välillä pyörii päähän. En yhtään ihmettele, kun monilla kohtalotovereilla on oikeasti hätä ja heille määrätään tai he kokeilevat kaikenlaisia rohtoja & keinoja. Valitettavasti edelleen huomaa kuinka meitä pidetää luulosairaina, vaikka mediassa puhutaan aiheesta joka päivä. Tai vielä kurjempaa; vältetään asiasta puhumista ja jopa seuraa. En ole todellakaan näitä oireita itse halunnut tai aiheuttanut.

Onneksi olen saanut about palautettua fyysisen kunnon väkisinliikunnan kautta. Tuttuun kuntosaliin en kuitenkaan voi enää mennä ja se kyllä harmittaa, kun parin vuoden draivi oli niin hyvä.

Harmituksia on jotenkin kasautunut edelleenkin. Tällä iällä uuden parisuhteen rakentamisessakin on haasteensa. Vaikka miten yritän omasta mielestäni olla avoin ja valmis muuttamaan pinttyneitä tapojani, niin jotenkin vaan huomaan jääneeni yksin.

Seuraava blogiteksti saakin sitten olla pelkästään positiivinen 😁