Vertaistukea ja syrjäytymistä
Kohta tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun sairastuin kroonisesti. Yhtäkkiä iski kroppaan IBD ja koko elämäni romahti!
- Silloin ei ollut nettiä, mistä hakea tietoa
- Silloin ei ollut vertaistukea, josta saada lohtua
- Silloin ei ollut muita, ketkä jakaisivat kokemuksiaan
- Silloin ei ollut somea, etätöitä, eikä kunnon lääkkeitä
Silloin oli tuskaa, paskaa ja lääkkeitä. Loputonta kipua, henkistä riutumista ja häpeäntunteita. Vuosi toisensa jälkeen masentavia työpäiviä. Ei uskoa normaalista tulevaisuudesta. Erittäin pitkä tie oppia elämään kivun kanssa ja hyväksymään itsensä.
Elämän raikkautta aistimassa Lagoa Azulin töyräällä, Azoreilla
Muutama kuukausi sitten altistuin sisäilmalle. Yhtäkkiä iski kroppaan myrkky ja koko elämäni romahti!
- Nyt on netti, mistä saan loputtomasti tietoa
- Nyt on vertaistuki, jossa ymmärretään
- Nyt on muita, jotka jakavat kokemuksiaan
- Nyt on somet, etätyöt ja loputtomasti rohtoja
Nyt on taas tuskaa, limaa ja lääkkeitä. Kipua, masennusta ja etätöitä. Suuri pelko tulevaisuudesta.
Ajat muuttuvat, mutta suuret elämänmuutokset iskevät sieluun kuin ennenkin ja prosessin läpikäymiseksi on rämmittävä edelleen ne kriisin neljä vaihetta. Jos ennen tuotti ylimääräistä tuskaa tietojen vähyys, niin nykyisin sitä tuottaa ylitarjonta. Parhaiten selviävät ne ihmiset, joilla pelaa maalaisjärki.
On silti ihmeellistä kuinka usein krooniset sairaudet muuttavat ihmisluontoa parempaan suuntaan. Meissä lienee jonkinmoinen puolustusmekanismi, jossa mieli kannattaa kehoa, kunnes sairaus ja kipu helpottaa. Ei ole tuulesta temmattua nämä mindfullnesit sun muut itsesuggestiot.
Kun mahaa koskee vuosia tai henki ei kulje, niin kaikki keinot tulee varmasti kokeiltua. Olen tänä syksynä huomannut kuinka terveellinen ruoka, riittävä lepo ja liikunta edesauttavat toipumista. Hei, ihan kuin olisin kuullut tuon aiemminkin. Ehkä 7499 kertaa. Vaikeuksien kautta voittoon on perimässä ja tässä tapauksessa se on hieno ominaisuutemme.