Tervetuloa sivuilleni!

Ukkomiehen salainen unelma päästä vielä kerran laukkaamaan vapaana näkyy aika-ajoin kavereidenkin silmistä. Toteuttamaan unelmiaan, maistelemaan uusia makuja, pakenemaan vastuuta tai kuka mitäkin. Osa miehen geeniperimää, jota ei voi korjata. Yksiavioisena on kuitenkin hyvä pysyä jos halajaa pitää moraalinsa kasassa. Minulla kävi joskus tuuri. Sitäkin. Tässä yhteydessä tarkoitan kuitenkin, että pääsin heti täysikäiseksi tultuani ravintolamaailmaan töihin. Tupakansavuisiin pubeihin, riettaisiin tanssipaikkoihin, topless karaokeen ja psykedeelisiin yökerhoihin. Keski-ikäisiä humalaisia naisia, jotka osasivat huutaa tiskin takaa nuorelle tarjoilija-DJ:lle ohjeita laaja-alaisesti. Silmiä avartava kokemus. Passiivinen tupakansavun imppauskin jätti jälkensä ja oireista kärsin ehkä vieläkin. Meiningistä jäi kuitenkin huomattavasti enemmän positiivisia kokemuksia kuin traumoja. Tapasin paljon hienoja bändejä ja ajan viihdealan taitajia kuten Raptori, Peer Gynt tai Eliot Ness. Lukemat

´Ajatteles jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla? Ajatteles, jos ei kaadukaan.´ - Nalle Puh   K ohta tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun aloitin kaverini kanssa Lapinvaellusharrastuksen. Jokavuotinen reissumme on muuttunut minulle ajan myötä yhdeksi vuoden tärkeimmäksi tapahtumaksi.  Syitä lähtemiselle on monia. Tässä muutamia ajatuksiani polun varrelta.  I säni kanssa opittu erästely muistuttaa minua hänen kanssaan vietetyistä hienoista hetkistä. Flora, fauna, erätaidot, etiikka ja kaikki muu häneltä opittu luonnontuntemus ovat asioita, joita olen oppinut arvostamaan kuin vaivihkaa. Osa tiedosta on painunut unholaan, mutta kosketus luontoon on onneksi säilynyt sielussani. Kaipuu noihin aikoihin ja isän kanssa retkeilemiseen puskee pintaan aika ajoin, mutta sehän on hyvä ja arvokas asia. Ukin kanssa tuli usein käytyä Myrällä kalassa.  Hauenpulikkahan se siinä.    T oinen vaellusta kannustava asia on hyvä ja luotettava kaveri. Jyrkin selviyt

Olen käynyt monenlaisissa konserteissa ja pyrin nauttimaan niistä niiden omalla tavalla. Akustoiduissa saleissa toimii tietyt asiat ja festareilla korostuu muut tekijät. Varsinaiset esiintyjät ovat kuitenkin se juttu mitä odotan eniten. Monet onnistuvat lavalla hyvin ja toiset taas kuulostavat levyllä paremmalta. Yksi asia on kuitenkin aina arvoitus ja se on soundi. Huonon akustiikan, miksauksen tms. takia olen silloin tällöin pettynyt kokemukseen. Esimerkkinä otetaan yksi ilta jossa pääesiintyjät olivat hyvin samankaltaisia. Rautaisia pitkänlinjan ammattilaisia viimosen päälle, jotka molemmat olen nähnyt kaksi kertaa livenä aiemminkin. Ensimmäisenä esiintyi Neljä Ruusua. Keikka oli loistava ja soundi todella kohdallaan!  Äänenpaine riittävä, mutta ei missään nimessä tappavan kova. Olin koko illan keskialueella eli optimaalisessa paikassa. Telttakaan ei tuntunut huonontavan ääntä. Minun korviini miksaus oli siis onnistunut erinomaisesti. Toinen bändi oli Eppu Normaali

´Onnellinen elämä on sielun rauhaa´ - Cicero   K oko päivä meni auton ratissa, mutta yllättävän helposti. Olin nimittäin löytänyt uuden suosikkipodcastin; Jari Sarasvuon yksinpuhelut kaikelle kansalle. Ihmisten mielestä ristiriitainen hahmo ja vähän tällaisella ajatuksella aloin itsekin kuuntelemaan lähetystä. Ensimmäisen kuunteluvartin jälkeen olin kuitenkin mykistynyt ja arvostus häntä kohtaan nousi. Ahmin jaksoja tunti tunnin jälkeen, nauroin ja kyynelehdin monesti. Tunsin saavani puheen sisällöstä virtaa. Pysäyttäviä ja suoria elämänviisauksia tuli konekiväärin lailla ja eniten harmitti etten voinut kirjoitella niitä ajaessa ylös. Kuunnelkaa vaikka tämän linkin jakso:   Alkeellisimpiinkin päätöksiin tarvitaan tunteiden tukea Hyvää jatkoa on vaikka tässä:  Elämä rikkoo meidät. Onneksi meidät voi ehjätä.   Tutkimaton elämä ei lopulta ole elämää, vaan elossapysymistä.    A uringonvalo heijastuu puhtaan valkeasta lumesta. Talven ensimmäinen kokemus täydellisellä

´Sillä hetkellä, kun epäröit onko lentäminen mahdollista,  teet siitä itsellesi mahdotonta´ - Peter Pan Nojaudun täysin tuolia vasten ja katson ohilipuavia pilvilauttoja   T unnen kuinka henki alkaa vihdoin kulkea ja puristus rinnassa hellittää.  Koneen laskeuduttua ja terminaalista ulospäästyä seisahdan toviksi ja kuulen vain vieraskielistä puhetta. Voisin sei soa tässä vaikka kuinka kauan. Takki on täysin tyhjä ja olo kuin lapsella, joka on täysin alkutaipaleella. Istun vielä pari tuntia bussissa ja tuijotan pimenevää iltaa. Kylien himmeät valot välkkyvät aika-ajoin. Tilanne on epätodellinen, mutta tunne tästä matkasta tuntuu täysin oikealta.   N ukun aamulla niin pitkään kuin pystyn. Nousen verkkaisesti enkä aloita heti suunnittelemaan mitään. Tassuttelen aamupalalle ja kuuntelen yksin hiljaisuutta. Hotellin menü on mukavan runsas ja paikallinen sisustus säestää tunnelmaa. Tuoreiden hedelmien maku virkistää mieltä ja kieltä. Respassa on vaihtunut virkailija. Hä