Paljasjalkajuoksentelua
Hiihtäminen jäi viime talvena täysin väliin huonojen kelien takia. Kevätkin tuntui pitkältä, kun melontakauteen oli vielä monta kuukautta. Satuin lukaisemaan artikkelin paljasjalkajuoksusta ja teksti teki minuun suuren vaikutuksen. Sieltä nousi esiin monta mielenkiintoista, mutta triviaalia asiaa. Esim. se, että ihminen on juossut yli 1000 vuotta paljain jaloin ilman ongelmia. Se on ollut rakenteellemme luonnollista ja tietääkseni Afrikasta tulee edelleen maailman kovimmat pitkänmatkanjuoksijat. Metsästysjahtien vaihtuessa toimistotyöhön on ikiaikainen päkiäaskellus muuttunut kanta-askellukseksi. Juoksukenkien pohjat ovat paksuuntuneet ja kantaosaan lisätty vaimennusta niveltärähdysten vähentämiseksi. Onko tämä muutos sitten hyvä vai huono asia? Se on jokaisen itse kokeiltava.
Ei aivan paljain jaloin, mutta ns. nollakulman hyvin ohutpohjaisilla Merreleillä olen nyt juossut keväästä lähtien yli 250 km.
Pääosin asfaltilla. Lähtökunto oli lähes nolla. Polveni ja kantapääni rasittuvat helposti asfaltilla hölkätessä, joten kynnys juoksemiseen oli nyt erittäin suuri. Vaikka ensimmäinen lenkki oli kovaa puuskuttamista, niin olin erittäin yllättynyt jalkojen tuntemuksiin! Koko jalkaterä aktivoitui ja tämä tuntui jaloissa sekä luonnolliselta, että miellyttävältä. Pohkeet jäykistyvät aluksi, mutta muuten kulku on kanta-askellusta pehmeämpää ja joustavampaa. Joka kerta, siis joka kerta on juoksu tuntunut hyvältä. Aika näyttää mitä kroppa tykkää, mutta tällä hetkellä tuntuu että ei ole paluuta entiseen. Tykkään ✌️😃
Lisäys: 4 vuotta myöhemmin ja kohta vaihdetaan suksiin, toivottavasti. Fiilis on edelleen miellyttävä ja jalkojen tuntuma hyvä. Pohkeiden jäykkyys häviää melko nopeasti ja voin keskittyä tekniikkaan. Asfaltti tuntuu edelleen sopivalta ja kova hiekkapohja toimii myös. Juoksin tässä kerran myös vaimennetuilla lenkkareilla, kantapääaskelluksella. Olin todella yllättynyt miten suuri ero näissä tyyleissä on! Kantapääaskellus kävi heti paljon terävämmin kantapäähän ja polviin. No, nyt ainakin tiedän mikä on oma valintani ja sitä tietä tulen jatkamaan.
Ei aivan paljain jaloin, mutta ns. nollakulman hyvin ohutpohjaisilla Merreleillä olen nyt juossut keväästä lähtien yli 250 km.
Pääosin asfaltilla. Lähtökunto oli lähes nolla. Polveni ja kantapääni rasittuvat helposti asfaltilla hölkätessä, joten kynnys juoksemiseen oli nyt erittäin suuri. Vaikka ensimmäinen lenkki oli kovaa puuskuttamista, niin olin erittäin yllättynyt jalkojen tuntemuksiin! Koko jalkaterä aktivoitui ja tämä tuntui jaloissa sekä luonnolliselta, että miellyttävältä. Pohkeet jäykistyvät aluksi, mutta muuten kulku on kanta-askellusta pehmeämpää ja joustavampaa. Joka kerta, siis joka kerta on juoksu tuntunut hyvältä. Aika näyttää mitä kroppa tykkää, mutta tällä hetkellä tuntuu että ei ole paluuta entiseen. Tykkään ✌️😃
Lisäys: 4 vuotta myöhemmin ja kohta vaihdetaan suksiin, toivottavasti. Fiilis on edelleen miellyttävä ja jalkojen tuntuma hyvä. Pohkeiden jäykkyys häviää melko nopeasti ja voin keskittyä tekniikkaan. Asfaltti tuntuu edelleen sopivalta ja kova hiekkapohja toimii myös. Juoksin tässä kerran myös vaimennetuilla lenkkareilla, kantapääaskelluksella. Olin todella yllättynyt miten suuri ero näissä tyyleissä on! Kantapääaskellus kävi heti paljon terävämmin kantapäähän ja polviin. No, nyt ainakin tiedän mikä on oma valintani ja sitä tietä tulen jatkamaan.