Vuoden vanha homesieni

Reilu vuosi on nyt aikaa siitä, kun sisäilma myrkytti minut. Onneksi ollaan vielä hengissä, vaikka tähän väliin on sattunut todella raskaita aikoja. Lukuisia lääkärikäyntejä ja testejä, joista ei löytynyt oikein mitään. Puhallan PEF:iin yli 700 L/min ja astmaakaan ei vissiin sit ole, vaikka välillä meinaa hengitys salpautua. Maksoin itse reilut 500€ tietokonetomografiasta, jotta sain asialle lisävarmistusta. Diagnoosina oli puhtaat keuhkot. Hieman asia jäi kuitenkin mietityttämään, kun lausunto oli tiivistetty vain yhteen lauseeseen. Nii, ne oireeni on silmien kirvely, nenän verestys ja vuoto, kurkun karheus, äänen loppuminen, väsymys, lähimuistin pätkiminen, verenpaineen nousu, päänsärky ja sitä rataa.

Henkinen kasassapysyminen on muuta oireilua rankempaa. Viikoittainen altistuminen milloin missäkin raivostuttaa, raastaa ja aina lopulta masentaa. Yksin aamulla, yksin päivällä etätöissä ja yksin illalla vaatii myös päältä paljon ja välillä on täytynyt keksiä kaikenlaisia keinoja pysyäkseen vireessä. Ehkä luovuttamien on väärä sana, mutta jotain sellaista välillä pyörii päähän. En yhtään ihmettele, kun monilla kohtalotovereilla on oikeasti hätä ja heille määrätään tai he kokeilevat kaikenlaisia rohtoja & keinoja. Valitettavasti edelleen huomaa kuinka meitä pidetää luulosairaina, vaikka mediassa puhutaan aiheesta joka päivä. Tai vielä kurjempaa; vältetään asiasta puhumista ja jopa seuraa. En ole todellakaan näitä oireita itse halunnut tai aiheuttanut.

Onneksi olen saanut about palautettua fyysisen kunnon väkisinliikunnan kautta. Tuttuun kuntosaliin en kuitenkaan voi enää mennä ja se kyllä harmittaa, kun parin vuoden draivi oli niin hyvä.

Harmituksia on jotenkin kasautunut edelleenkin. Tällä iällä uuden parisuhteen rakentamisessakin on haasteensa. Vaikka miten yritän omasta mielestäni olla avoin ja valmis muuttamaan pinttyneitä tapojani, niin jotenkin vaan huomaan jääneeni yksin.

Seuraava blogiteksti saakin sitten olla pelkästään positiivinen 😁