Syötkö liikaa?
Syöt. ´Mutta kun kulutan kuitenkin joka päivä sen ja sen verran.´ Syöt silti liikaa. No, väittämäni pätee ainakin meihin enemmän tai vähemmän mukavuudenhaluisiin eli siis valtaosaan ihmisistä. En siis tarkoita kovia kuntoilijoita tai kilpaurheilijoita.
Istun iltaa takapihalla ja hörpin saikkaa. Lautasella on pari palaa oliiviöljyllä ja juustolla maustettua näkkäriä. Oivariini vaihtui pari vuotta sitten öljyyn ja sen koommin ei ole jääkaapissani ollut margariinia. Espanjasta jäi levy päälle ja olen ollut tähän muutokseen hyvin tyytyväinen.
Männäsyksynä söin yhdeksän päivää näkkärini ilman mitään rasvaa. Olin nimittäin vuotuisella Lapinvaelluksella ystäväni kanssa eikä siellä ollut sivoja eikä herkkunurkkia. Vaelluksen menü on ennakkoon tarkkaan mietitty ja olen ehtinyt viilata sitä jo parikymmentä vuotta. Kun kerron kotikonnuilla makuelämyksistäni muille, niin heidän on vaikea ymmärtää vaellusruokailun tuomaa iloa ja täyttymystä.
Istun iltaa takapihalla ja hörpin saikkaa. Lautasella on pari palaa oliiviöljyllä ja juustolla maustettua näkkäriä. Oivariini vaihtui pari vuotta sitten öljyyn ja sen koommin ei ole jääkaapissani ollut margariinia. Espanjasta jäi levy päälle ja olen ollut tähän muutokseen hyvin tyytyväinen.
Kuuden päivän vaellusruoat
Männäsyksynä söin yhdeksän päivää näkkärini ilman mitään rasvaa. Olin nimittäin vuotuisella Lapinvaelluksella ystäväni kanssa eikä siellä ollut sivoja eikä herkkunurkkia. Vaelluksen menü on ennakkoon tarkkaan mietitty ja olen ehtinyt viilata sitä jo parikymmentä vuotta. Kun kerron kotikonnuilla makuelämyksistäni muille, niin heidän on vaikea ymmärtää vaellusruokailun tuomaa iloa ja täyttymystä.
Suurimmat ja yleisimmät ruokailun mielihyvät liittyvät rasvan ja sokerin saantiin. Pidämme tätä oravanpyörää yllä tietoisesti ja media säestää sitä kaikin mahdollisin keinoin. Kauppojen karkkihyllyt on sijoitettu taitavasti kohtaan, jossa perheenjäsenten verensokeri on alhaisimmillaan. Kuka siitä sokerikuilusta onnistuu vielä pääsemään ohi, niin kassan suklaahyllyllä tapahtuu viimeistään se pakkoranneliike. Tiedän että muutos tästä ja yleensäkin ruokailutottumuksista on erittäin vaikeaa.
Miten tämä sitten liittyy vuorokaudessa syödyn ruoan määrään? Tunnetko ketään joka on yhtä riippuvainen vihanneksista tai viljatuotteista kuin rasvasta? En minäkään. Kairassa käppäillessäni en koskaan tunne kaipaavani maun takia pussimuonaa, näkkäriä tai puuroa. Aivoni kuitenkin kertovat minulle koska tulisi saada uutta polttoainetta moottoriin, joten välipalat ja pääateria syödään antaumuksella. Mielihyväkeskus aktivoituu silti aina. Koska se aktivoituu hyvin usein (myös seksin takia, nam), niin aterioita syödään monta kertaa päivässä. Tavallaan ymmärrän sen, että suoliston takia tulisi syödä usein ja pienempiä määriä kerralla. Määrät vaan tuppaavat usein olemaan liian suuria ja sisältö mitä sattuu. Toisaalta vatsassamme on sellainenkin koneisto, että aina kun syö välipalan, niin elimistö laukaisee uuden hajotusprosessin. Koska vatsalaukun ja kehon kemian ilmaisimet kylläisyydestä heräävät viiveellä, niin syöminen saattaa jatkua tuhtiin kylläisyydentunteeseen saakka. Tunnustan itsekin tämän. Ruoan pilkkominen on siis suuri prosessi ja sitä varten kemiamme huutaa vielä avuksi lisää hiilareita. Eli niitä ihania jälkkäreitä vaikka maha olisi jo täynnä. Oon monesti miettinyt, että pitäisi kokeilla ensin syödä jotain makeaa ja sitten vasta pääruoka.
Joo, näin sen olen kuitenkin huomannut. Ajat sitten ja joka vuosi vaellukselta palattuani. Vesi on se mikä pitää koneen käynnissä! Koskaan ei ole tarvinnut metässä nälässä olla ja hyvin on ruoka riittänyt. Se että oon vartaloltani hoikka ei tarkoita, että en syö mitään. Heeh. Olen superperso kaikelle makealle ja karkkipussi tai suklaalevy menee hetkessä. Kaksi pääateriaa päivässä on aika normaalia.
Läpipasko koko ukko 🤣
Miten tämä sitten liittyy vuorokaudessa syödyn ruoan määrään? Tunnetko ketään joka on yhtä riippuvainen vihanneksista tai viljatuotteista kuin rasvasta? En minäkään. Kairassa käppäillessäni en koskaan tunne kaipaavani maun takia pussimuonaa, näkkäriä tai puuroa. Aivoni kuitenkin kertovat minulle koska tulisi saada uutta polttoainetta moottoriin, joten välipalat ja pääateria syödään antaumuksella. Mielihyväkeskus aktivoituu silti aina. Koska se aktivoituu hyvin usein (myös seksin takia, nam), niin aterioita syödään monta kertaa päivässä. Tavallaan ymmärrän sen, että suoliston takia tulisi syödä usein ja pienempiä määriä kerralla. Määrät vaan tuppaavat usein olemaan liian suuria ja sisältö mitä sattuu. Toisaalta vatsassamme on sellainenkin koneisto, että aina kun syö välipalan, niin elimistö laukaisee uuden hajotusprosessin. Koska vatsalaukun ja kehon kemian ilmaisimet kylläisyydestä heräävät viiveellä, niin syöminen saattaa jatkua tuhtiin kylläisyydentunteeseen saakka. Tunnustan itsekin tämän. Ruoan pilkkominen on siis suuri prosessi ja sitä varten kemiamme huutaa vielä avuksi lisää hiilareita. Eli niitä ihania jälkkäreitä vaikka maha olisi jo täynnä. Oon monesti miettinyt, että pitäisi kokeilla ensin syödä jotain makeaa ja sitten vasta pääruoka.
Joo, näin sen olen kuitenkin huomannut. Ajat sitten ja joka vuosi vaellukselta palattuani. Vesi on se mikä pitää koneen käynnissä! Koskaan ei ole tarvinnut metässä nälässä olla ja hyvin on ruoka riittänyt. Se että oon vartaloltani hoikka ei tarkoita, että en syö mitään. Heeh. Olen superperso kaikelle makealle ja karkkipussi tai suklaalevy menee hetkessä. Kaksi pääateriaa päivässä on aika normaalia.
Läpipasko koko ukko 🤣
