Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Vertaistukea ja syrjäytymistä

Kuva
Kohta tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun sairastuin kroonisesti. Yhtäkkiä iski kroppaan IBD ja koko elämäni romahti! Silloin ei ollut nettiä, mistä hakea tietoa Silloin ei ollut vertaistukea, josta saada lohtua Silloin ei ollut muita, ketkä jakaisivat kokemuksiaan Silloin ei ollut somea, etätöitä, eikä kunnon lääkkeitä Silloin oli tuskaa, paskaa ja lääkkeitä. Loputonta kipua, henkistä riutumista ja häpeäntunteita. Vuosi toisensa jälkeen masentavia työpäiviä. Ei uskoa normaalista tulevaisuudesta. Erittäin pitkä tie oppia elämään kivun kanssa ja hyväksymään itsensä. Elämän raikkautta aistimassa Lagoa Azulin töyräällä, Azoreilla  Muutama kuukausi sitten altistuin sisäilmalle. Yhtäkkiä iski kroppaan myrkky ja koko elämäni romahti! Nyt on netti, mistä saan loputtomasti tietoa Nyt on vertaistuki, jossa ymmärretään Nyt on muita, jotka jakavat kokemuksiaan Nyt on somet, etätyöt ja loputtomasti rohtoja Nyt on taas tuskaa, limaa ja lääkkeitä. Kipua, masennusta ja

Day I - A New Hope

Kuva
Mitätön askel teille, mieletön askel minulle Ensimmäinen  kävelylenkki   todella  pitkään aikaan, kun ei koskenut mihinkään, ei huimannut, ei väsyttänyt, ei vituttanut! Terveellinen aamusmoothie piristi mieltä, kieltä ja koko kehoa. Luonto oli niin kaunis ja raikas, että sauvakävelyä olisi jaksanut vielä vaikka vetten yli. Tässä toivottomuudessa on siis vielä jotain toivoa  ❤️ Nautin hetkestä ja jätän mieleni tähän tunnelmaan...

Slave and Master

Kuva
Käppäilen Helsingissä alueella, jossa en ole ennen käynyt. Ka, samanlaisia kortteleita ovat kuin muuallakin. Näin sen pääkopassani miellän, kun laukkaan muiden ihmisten kanssa samaan tahtiin ja tuijotan muutaman metrin päähän eteeni. Onneksi ajatuksiini tulee härö, seisahdan oikein katselemaan ympärilleni ja löydän betonilaatikoiden seasta ihka oikeita talojakin. Ajatuksella suunniteltuja ja oikeasta puusta tai kivestä punottuja rakennuksia, joista huokuu historiaa. Putiikkien sisältökin liippaa teemaan ja näyteikkunoiden tarjontaa on kiva katsella. Viimeaikoina on puhuttu aika paljon robotiikan tulemisesta ja sen vaikutuksista. Tai sitten olen vaan jostain syystä seurannut tekniikan uutisia enemmän kuin mainstreme-julkaisuja, kuten ihmisten tappamista mitä mielikuvituksellisin keinoin. Erityisesti siitä, että laitteet verkottuvat, kuulemma helpottaen elämäämme ja tulevat ’viisaiksi’. Vapauttavat meidät tylsistä rutiineista ja tarjoavat yhdellä klikkauksella parhaat antimet suor

Aloitinpa piipunpolton

Kuva
Koontia kolmelta päivältä: Vanhempi herrasmies piippu suussa on charmikas näky. Ainakin elokuvissa. Miennoo viel ees viittäkymmentä, mut ostinpa kuitennii sit piipun. Nettilästä tilasin. Enpä olis uskonu et tän päivän viel näkisin, mut hyvin on imeskely alkanu. Vartin päivässä sitä vetelen. Vähän jo yskittää ja se tulee kuulemma viel lisääntymää, niinku nenän vuotaminenkii. Piippu on vähä erinäköne ku Sherlock Holmesilla eli  tällane , mut heleposti jo samaistun tapaan. Terveydelliset oireet alkaa toivottavasti näkymää myös jossain vaiheessa. Sehän tässä ois vähä niiku jutun juoni. Tänään taisi tulla se kuuluisa viimeinen pisara! THL:n erikoislääkäri Markku Sainio esitelmöi toista tuntia siitä, kuinka sisäilma-altistus on vain mielen johtamaa lumetta. Home ei voi aiheuttaa ihmisessä kroonista sairautta, koska sitä ei ole voitu todistaa mittauksilla. Oireita tulee hoitaa siedätyksellä ja niin on kuulemma saatu mielettömiä tuloksia. Tällaista julistajaa ei ole maassamme nähty si

Pöpöt pois nurkista

Kuva
Ulkona on komea syysilma. Sattumoisin olen juuri tänään motivoitunut siivoamaan koko kämpänkin ja sen myös toteutan jos vain kunto kestää. Tiukka suunnitelma imuroinnista, mattojen paukuttelusta ja pintojen pyyhkimisestä muotoutuu aamusmoothieta ryystäessä. Vuosi sitten ei saanut siivoamalla ihan yhtä puhdasta. Hehheh. Istun siivouskomeron nurkassa, Kiillon yleispesuaineputeli jalkojeni välissä ja googletan tuotesisältöä. Ei löydy kunnon listaa putelista, ei valmistajan, ei tukesin sivuilta, eikä ees suomi24:sta.  Oishan tuo pitänyt arvata.  On siinä jotai 64-17-5, 200-578-6 ja vielä H319:ääkin, mutta kai noita mikrohuikkaloita on kiskan tikkareissakin.  Eikaisiinäsitten muutaku tällähinkkaloimaan. Kävi henkeen tai nou. Ex-anoppi käytti paljon Super kymppiä ja kehui sitä. Pitänee harkita.  Tällainen niponiilo kun siivoaa, niin siinä sitten kestää tunti jos toinenkin. Tällä kertaa tarkkaan ottaen kaheksan tuntia. Hullua, tiedän. Kyllä kuitenkin jaksoin, kannatti ja tunsi

Seuraava homepakolainen ovesta ulos

Kuva
Muistan joskus kauan aikaa sitten, kun työkaverini niiskutti ja sanoi, että toimiston ilma käy hänelle henkeen ja nokka vuotaa joka viikko. Tuolloin ei oireiltu julkisesti. Valittajaa katsottiin kieroon ja pidettiin luulosairaana. Näin ajateltiin vielä jokunen aika sitten, kunnes oireilevien määrä lisääntyi räjähdysmäisesti ja sisäilmaongelmia putkahteli esiin joka kaupungissa. Yhtäkkiä puhuttiinkin ihmisten sijasta kokonaisista hometaloista. Syntyi viisi puoluetta:  ⁃ Altistuneet oireilivat yleensä samankaltaisesti. Kokeilujen ja erehdysten kautta ajautuivat pikkuhiljaa huonompaan kuntoon. He oppivat ilmastoinnin, kalusteiden, vaatteiden ja tuoksujen vaikutuksesta kehoonsa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Ammensivat tietoa ongelmien syntytekijöistä ja korjaustoimien periaatteista, sekä vastuista. ⁃ Toisessa päässä, myöskin uuden ongelman edessä oli työnantaja. Toisessa kädessään rahavarat ja toisessa teknisen henkilöstön sanat. Osa työnantajista toimien vaistonvaraisesti, osa

Festaritunnelmia

Kuva
Vuoksenniskalla Bisse&Bella:ssa v.1993   F estarikokemukseni alkoivat vuonna 1991 Rantarockissa Virroilla, jossa tuli käytyä useampana vuonna. Tapahtuma olikin sellainen pläjäys, että oksat pois! Elettiin aikaa jolloin disco vaihtui danceksi ja tekniikka kehittyivät huimaa vauhtia. Musiikkikattaus oli mieletön. Dr. Alban esiintyi 10 henkisen karibia-tyylisen orkesterin kanssa, Culture Beat, Cappella, Dr Baker, 2Unlimited jne. jne. iskivät tonnilla tajuntaan. Oh boy! Pariskunta saapui komeasti kopterilla S ijoittaudun kymmenen metrin päähän eturivistä ja hieman sivulle. Tässä on perinteisesti paras paikka: Musiikki kuuluu tasaisesti, pääsee sisälle jengin fiilikseen, railakkaimmat riekkujat soutavat keskilinjalla ja bändin näkee yleensä hyvin. Tyhjennän päässäni odotukset ja otan vastaan sen mitä sattuu tulemaan. Sen mitä olen noissa musakuvioissa pyörinyt, niin samat asiat tuottaa välillä suurta hämmästystä. Bändi jolla on pitkä esiintymiskokemus, vetää keikan li