Etap II: Pohjalle pudonnut
´Sillä hetkellä, kun epäröit onko lentäminen mahdollista, teet siitä itsellesi mahdotonta´ - Peter Pan Nojaudun täysin tuolia vasten ja katson ohilipuavia pilvilauttoja T unnen kuinka henki alkaa vihdoin kulkea ja puristus rinnassa hellittää. Koneen laskeuduttua ja terminaalista ulospäästyä seisahdan toviksi ja kuulen vain vieraskielistä puhetta. Voisin sei soa tässä vaikka kuinka kauan. Takki on täysin tyhjä ja olo kuin lapsella, joka on täysin alkutaipaleella. Istun vielä pari tuntia bussissa ja tuijotan pimenevää iltaa. Kylien himmeät valot välkkyvät aika-ajoin. Tilanne on epätodellinen, mutta tunne tästä matkasta tuntuu täysin oikealta. N ukun aamulla niin pitkään kuin pystyn. Nousen verkkaisesti enkä aloita heti suunnittelemaan mitään. Tassuttelen aamupalalle ja kuuntelen yksin hiljaisuutta. Hotellin menü on mukavan runsas ja paikallinen sisustus säestää tunnelmaa. Tuoreiden hedelmien maku virkistää mieltä ja kieltä. Respassa on vaihtunut virkailija. Hä